Lauri Handolin
Matka-apuraha, 3kk klinikkavierailu, CHB Academic Hospital (Johannesburg, Etelä-Afrikka)

Kiitän Suomen Traumatologiyhdistystä saamastani 2500 euron matka-apurahasta koskien kolmen kuukauden klinikkavierailuani Etelä-Afrikassa.

Työskentelin 7-9 / 2014 välisenä aikana Johannesburgissa Chris Hani Baragwanath-sairaalan (CHB Academic Hospital) traumayksikössä loppuvaiheen erikoistujan virassa (senior registrar). Traumayksikön johtajana toimii erittäin kokenut ja arvostettu professori Elias Degiannis. Hänen alaisuudessaan työskentelee kuusi erikoislääkäriä (consultant), kuusi loppuvaiheen erikoistujaa (senior registrar), vuorollaan viisi nuorempaa erikoistujaa (junior registrar), runkovaiheen lääkäreitä (house offisers / interns), sekä lukuisa joukko opiskelijoita.

CHB Trauma Unit vastaa kaulan, vartalon ja raajojen alueen pehmytkudosvammoista. Kallonsisäiset vammat, luunmurtumat ja selkärangan vammat eivät kuulu yksikön repertuaariin. Kyseiset vammat hoidetaan neurokirurgien, ortopedien ja ”spinal unitin” toimesta. Traumayksikön potilasmäärä on valtaisa. Noin puolet vammoista on tylppiä (pahoinpitelyt ja liikenneonnettomuudet) ja puolet lävistäviä (puukotuksia hieman ampumavammoja enemmän). Yksikössä hoidetaan keskimäärin päivittäin noin 6-10 puukotus- ja ampumavammaa.

Oma toimenkuvani senior registrarina tarkoitti leikkaussalipäivystäjänä toimimista. Tein kuukausittain 8 päivystystä (koko jaksoni aikana yhteensä 24 päivystystä). Päivystysvuoro kestää aamusta klo 0700 seuraavaan aamuun klo 0700. Tämän jälkeen ”post call” päivystäjät jäävät vuoronvaihtoraporttiin ja kiertämään traumatehoa sekä traumaosastoa. Päivystyksen jälkeinen kotiinlähtö tapahtuu yleensä noin klo 11–12, eli yhden päivystysvuoron kokonaiskestoksi tuli noin 28–30 tuntia. Päivystysvuoron aikana ei käytännössä juuri koskaan ehtinyt nukkua.

Suurin osa tekemistäni leikkauksista oli ns. minor toimenpiteitä (revisioita, inciisioita, amputaatioita, palovammojen leikkaamista). Ns. major toimenpiteitä (thorax, vatsa, kaula, verisuonet) oli keskimäärin noin kolmesta neljään yhden päivystysvuoron aikana. Kaiken kaikkiaan laparotomioita oli noin 50, kaulan eksploraatioita, torakotomioita ja verisuonivammoja (olkavarsi ja reisi) noin 10 kutakin. Operatiivisen toiminnan lisäksi alkuvaiheen traumaresuskitaatioiden johtaminen kuului toimenkuvaani. Niiden lukumäärä oli niin suuri, että kaiken kiireen keskellä (esim. kolme yhtäaikaista traumaresuskitaatiota) en kyennyt pitämään kirjaa niistä kaikista. Keskimäärin yksikössä on noin 10 traumaresuskitaatiota vuorokaudessa.

Työskentely kyseisessä yksikössä oli erittäin antoisaa ja opettavaista vaikkakin raskasta. Unen puute ja krooninen väsymys oli jokapäiväistä. Odotan nyt innolla, että pääsen soveltamaan kertaamiani ja uusia oppimiani asioita omalla työpaikallani Töölön sairaalassa.